maanantai 26. marraskuuta 2012

Se ei tee kipeää

9 Minuuttia.
9 minuuttia.
9 minuuttia.

Hengitän. Hitaammin. Keskityn.

9 minuuttia.

Unohdan ympäröivän maailman.
Uppoan syvälle virhelyönteihin.
Katson, mitä ja minne, seuraavaksi.

"Seuraava pysähdyspaikkanne on marketin parkkipaikka. Muistakaa varata piimää."

7 minuuttia.

Suunnittelin ihan itse reitin. Hämähäkinseitinkin tein. Ja siinä räpistelen, kunnes hämähäkki tulee ja syö.
Pelkästään paleltumakuolemia on tuhansia. Mutta huuda vain, ettei sinulla ole lämmintä yllä.

6 minuuttia.

Aika valuu tyhjiin. Sanat lakkaavat kaikumasta. Jää ontto olo, ettei käteni ole kädessäsi ja pelottaa.

Hengitän. Rentoudun. Keskityn.

Ostin muistikirjan. Saan valutettua kyyneleen kiitollisuudesta. Olen enemmän elossa kuin koskaan.
Juoksen lujempaa kuin ikinä. Enkä ketään ota mukaani.

5 minuuttia.

Olen kiitollinen 9 minuutin runosta. Ei uskoisi todeksi, että aika kuluu niin nopeaa. Ellei olisi kelloa, ei olisi ajanlaskua. Ellei olisi ajanlaskua, ei olisi historiaa. Ellei olisi historiaa, ei olisi kehitystä. Pidän kirjaa. Olen kirjanpitäjä tai kirjuri. Kauan sitten kaukaisessa Egyptissä.

4 minuuttia.

Nousen. Ostan uuden pipon. Seuraan jälkiä, jotka poukkoilevat umpimähkää. Kadun elämääni. Koetan pysyä järkevänä. Uskon unelmaan, että heliumpallo vielä posahtaa. Kadun motiivejani. Kasvatan siivet.

3 minuuttia.

Minä rakastan sinua, Jeesus. Kiitos, ettei se tee kipeää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti