Olisi niin mukavaa koristella bloginsa kuvilla.
Vaan jokaiselle jokaisena aikana, kai,
sanotaan: "Hintalappu on sun huvilla."
Sitä vastaan ei auta apinoida,
eikä varsinkaan kapinoida,
mutta enhän minä osaakaan olla kopea.
Joskus sanoja tehdessä syntyy miete,
on tämäkin ajanviete.
Kuin pellolla liete.
Jääkiteet kertovat sen:
talven tulon sateisen.
Tulkoon lumivaippa paksu.
Minulta luontuu lumenluonti.
Muttei viinan juonti. =)
On kiroukset ja siunaukset kuin setelit taivaasta, mutta
en lähtenyt tälle tielle ilman ideaa. Katunutta ideaa.
Katunutta ei laiteta pitoon, pitopöytään.
Se, joka kantaa, on ajatus.
Rahtiliikenteessäkin on vaaransa.
Jos huollattaa auton ja haaransa,
voi lasku tulla seuraavalla käynnillä.
Ja tilausajo perjantaina.
En jaksaisi laskea maailman ikää.
Enkä pitää kirjaa maksuista.
Mutta ajanlaskuista tiedän jotain.
Montakaan kertaa en itseäni vertaa,
johonkin alakuloiseen tai iloiseen.
Monettako kertaa itseäni vertaan,
siihen, mistä itse unelmoin.
Saavutinko suuren sadon, ehkä en.
Saavutinko lohipadon, ehkä en.
Jaksoinko 40 kilometriä pysähtymättä.
Ehkä joskus.
Kauan sitten, menin pakkaseen
huonoilla kengillä, just, mutta miksi?
Miksi ihmeessä en ollut sanoista teoiksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti